Laiskuutta vai hetkessä elämistä?

Tekeminen ei ikinä lopu. Aina odottaa seuraava paikka rempallaan. Aina voisi siivota, korjata, kunnostaa, opiskella, harrastaa tai hoitaa velvollisuuksia. Tekeminen ei ikinä lopu. Se on lopetettava välillä itse.

Tänään en ole tehnyt mitään tuottavaksi laskettavaa toimintaa. Alkuun ahdisti, sillä ei voi olla tekemättä mitään opintovapaalla. Asiat eivät etene. No tein kyllä jotain. Tilasin itselleni kesään uuden vaatekerraston nettikaupasta. Selasin nettikauppaa noin 4 tuntia. Siitäkin meinasi tulla ahdistusta. Koska ostelu tulisi tehdä harkiten ja tavaramäärä ahdistaa nyt jo valmiiksi.

No lievittääkseni ahdistusta aloin kirjoittamaan tätä blogitekstiä – tehdäkseni edes jotain tuotteliasta ja järkevää. Totta puhuakseni, tämäkään ei juuri nyt kiinnosta. Täytyy aivan itselleen rautalangasta vääntää! Ei tekeminen tekemällä lopu. Laita kone pois, musiikki päälle. Fiilistele ja tee mitä mieli tekee. Ei tarvitse olla “tuottelias”.

Kun on tällainen olo. Anna olla. Ole laiska, tuottamaton, tekemätön. Leiju hetkessä, istu ilman tavoitteita, fiilistele musiikkia ja älä vaadi itseltäsi mitään. Huomenna jatkan järkeviä hommia. Ehkä. Nyt laitan läppärin kiinni. Kirjoitan kuin kirjoitututtaa. Nyt laiskotuttaa. Vai onko se edes laiskuutta? Aion tehdä laiskottelun ylpeydellä – leijua ja ihailla auringon paistetta. Elää hetkessä. Annan musiikin fiiliksen viedä. Katsotaan, mitä se tuo tullessaan.

Noin. Heti tuli parempi olo – kokeile sinäkin. Moikkamoi!

JAA UNELMIA TÄSTÄ:

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *