Kennokoto

Heippa Mehiläiskesä 2020!

Kesä. Uudenlainen kesä. Syksy, samanlainen syksy kuin useat ennen. Mutta samalla aivan uudenlainen syksy.

Kesä oli ihana. Heräsin aamulla, join aamukahvit rauhassa. Rutiinit tein hitaasti ja hartaudella. Suunnittelin päivän ohjelman. Joskus olin suunnitellut valmiiksi, joskus olimme mentorin kanssa sopineet työpäivän. Jos minun täytyisi kuvailla kesää 2020 yhdellä sanalla, olisi se vapaus. Vapaus tehdä töitä luonnossa, vapaus muuttaa suunnitelmia, vapaus kuunnella omaa mieltä, jaksamista ja mielenkiintoa, vapaus olla luova ja vapaus olla tekemättä.

Kesällä jatkettiin myös koulutovereiden kanssa mehiläisten maailman ihmettelyä!

Kesä tulee jäämään omiin muistoihini kesänä, jolloin sain tutustua mentoriini sekä hänen vaimoonsa. Kuinka arvokasta tietoa ja oppia sain – ja saan edelleen, sillä jatkamme tästä vielä yhteistyötä. Muistoihini jää kiitollisuus siitä, että sain rauhassa visioida, rauhassa nauttia kesästä ja luomisesta. Sain nauttia rauhassa mehiläispesillä luonnon ihmettelystä.

Kesän saldona on 10 mehiläisenpistoa, 37 kiloa maailman herkullisinta hunajaa, 12 itse rakennettua pesäpohjaa, pesien kattojen rakentelua, tarvikevaraston rakentaminen, omien etikettien suunnittelu, yrttihaudukkeiden keruu, kuivaus ja pakkaus sekä yksi kiinniotettu mehiläisparvi. Ja kiinniotetun parven myötä voin sanoa löyhin kriteerein, että olen ehta mehiläishoitaja.

Opettajani sanoi, että silloin voi sanoa olevansa mehiläistenhoitaja, kun on ottanut ensimmäisen parven kiinni. No nyt minä olen! Mutta siltikin vaikka voin sanoa olevani mehiläishoitaja, olen vasta alussa. Jokainen vuosi on erilainen. Talvi on myös pitkä aika unohtaa!

Mehiläiskesä 2020- sadon hunajaa !

Parven kiinniottaminen oli jännittävää. Mehiläisparvi oli asettunut kaadetun puun oksille. Porukka oli majaillut puussa jo useamman viikon ja oli ehtinyt rakentaa vahakennostoakin puuhun. Mentorini sanoi, ettei ollut aiemmin ottanut tällaista parvea kiinni, sillä usein niistä ilmoitetaan heti kun parvi ilmaantuu pihapiiriin. Ehdotin, että leikkaisimme kennoston irti puukolla ja siitä harjaisimme mehiläiset parvilaatikkoon. Mentorini epäili hetken, että onko taktiikkani hyvä, mutta piti ajatusta lopulta kokeilemisen arvoisena.

Jännittyneenä aloin leikkaamaan vahakennostoa irti puusta. Saimme lähes koko parven laatikkoon ja lähdimme viemään parvea mentorini tarhalle. Jännitti, olimmeko onnistuneet saamaan myös kuningattaren mukaamme. Olimme. Ja olin äärettömän tyytyväinen! Mentorini luotti minun visiooni ja onnistuimme saamaan parven talteen. Tontin omistaja oli myös tyytyväinen seuratessamme työskentelyämme ja saadessaan puusta irroittamamme kennohunajat herkutteluhetkiin.

Nyt syksyn työt ovat kovassa käynnissä. Olemme sulattaneet kierrätykseen meneviä vahakakkuja pois pesistä, syöttäneet mehiläisille talviruuat ja ensimmäinen myytävä hunajaeräkin myytiin vain viidessä päivässä. Palasin opintovapaan jälkeen takaisin töihin. Syksy, samanlainen syksy kuin useat ennen. Mutta samalla aivan uudenlainen syksy.

Tänä syksynä oloni on levollinen. Olen matkalla kohti uutta arkea, tiedän mitä haluan. Kaikkia yksityiskohtia toki en tiedä, mutta se tässä onkin parasta. Voin visioida, unelmoida ja revitellä niin paljon kuin haluan. Kaikki muotoutuu aikanaan ja luotan siihen, että asiat loksahtelevat uomiinsa. Unelma siitä, että saan luonnon lähemmäs arkeani, on syksy syksyltä lähempänä uutta totuutta.

Mikä se siellä tulevaisuuden horisontissa siintää?

Kiitos sinulle, kun olet ollut mukana matkalla. Matka on kutkuttavasti vasta alussa – mitä kaikkea matka nimeltä Kennokoto vielä tuokaan eteeni? Levollisin ja uteliain mielin astun kohti tulevaa. Mihin suuntaan sinä aiot lähteä tänä uudenlaisena syksynä?

JAA UNELMIA TÄSTÄ:

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *