“En minä ole rasisti, mutta.”, vai oletko?

Olen valkoisena koulutettuna suomalaisena etuoikeutettu monella tapaa. Olen syntynyt perheeseen, jossa on korkeakoulutettu vanhempi. En ole joutunut kokemaan syrjintää perheeni, uskontoni tai etnisyyteni vuoksi. Vaikka perheeni kamppaili koko perhettä hajottavan ms- taudin kanssa, olen saanut etuoikeutetun hyvät lähtökohdat pärjätä tässä yhteiskunnassa. En elänyt köyhyydessä, en sorrettuna enkä väheksyttynä. En voi ymmärtää rasismia tai kulttuurista omimista siten, miten sitä kohtaavat ymmärtävät. Olen otsikon mukaan ajatellut, että en ole rasisti. Mutta. Minulla on myös paljon ennakkoluuloja, jotka vaikuttavat ajatteluuni. Niitä löytyy siitäkin huolimatta, vaikka pyrin tunnistamaan ja kyseenalaistamaan niitä melko aktiivisesti. Omaako meistä jokainen jonkinasteisia rasistisia piirteitä tai juurtuneita ajatuksia? Rasismi on syvällä myös yhteiskunnan rakenteissa ja niitä on hankala tunnistaa saatika tiedostaa omassa ajattelussaan. Rasismi ei ole pelkkää yksilön pahuutta. Silti käsite “rasismi” nähdään helposti juuri näin nyky-yhteiskunnassamme. Myös kulttuurinen omiminen puhututtaa paljon.

Miten valtaväestön edustaja voi edes kyseenalaistaa esiin nostettua rasismia?

Valkoinen valtaväestön edustaja ei voi ymmärtää rasismia samalla tavalla, kuin sitä kokevat. Minä en voi ymmärtää sitä lapsuudesta saakka olevaa jatkuvaa toiseuttamista, vähättelyä ja syrjimistä samoin kuin esimerkiksi romani tai ruskea suomalainen. Usein kuulee rasistisia vitsejä tai ennakkoluuloja ja jos niistä mainitsee, syntyy automaattisesti vähättelyä. Sanotaan, että kyllä asioista voi vitsailla. Juuri ne vitsit sisältävät usein mikroagressiivisen ulottuvuuden, joilla ylläpidetään ja hyväksytään toisen etnisyyden, uskonnon tai ihonvärin toiseuttaminen. Mikroagression tarkoitus ja pyrkimys on toiseuttaa, eli ylläpitää valta-asetelmia. Tarkoitus on tehdä toisesta vähempiarvoinen. Vitsi ei ole enää vitsi, kun jollekkin nauretaan oman näennäisen paremmuuden vuoksi.

Miten sinä suhtautuisit, jos sinulle sanottaisiin, että vitsisi oli loukkaava tai rasistinen? Mitä jos palautteen antaa sinulle suoraan värillinen henkilö, romani tai saamelainen? Muuttuuko suhtautuminen, mikäli palautteen antaa saman etnisyyden ja sukupuolen edustaja, joka on lähellä omaa ikääsi? Hyvin usein tulee tarve todistaa oma suvaitsevaisuus ja sitä kautta syntyy vähättelevyyden tuntu. Palautteen saaminen on hankalaa, koska rasismia ja ennakkoluuloja on niin hankala myöntää olevan itsessään. Rasismi edelleen nähdään helposti yksiuloitteisena tahallisena pahuutena, solvauksina ja väkivaltana. Eihän kukaan halua sellaista myöntää itsessään! Rasististen ennakkoluulojen myöntäminen itsessään ei tarkoita sitä, että olet paha, sillä rasismi on niin paljon laajempi systeeminen kokonaisuus, joka nivoutuu syvälle yhteiskunnan rakenteisiin ja vuosisatoja ylläpidettyihin uskomuksiin. Myös hiljainen hyväksyntä pitää epäarvoistavia rakenteita yllä.

Parasta avoimuutta on myöntää mokanneensa ja tehdä itsereflektointia. Tärkeää on kohdata avoimesti omat ennakkoluulot ja pohtia sitä, mistä ne johtuvat. Olen miettinyt miten valkoinen hyväosainen ihminen voi edes kyseenalaistaa rasismia, kun sitä on niin hankala hahmottaa ilmiönä ja tunnistaa omassa itsessään? Anteeksipyyntö, keskustelu ja omien ennakkoluulojen tarkastelu on pientä siihen verrattuna, mitä rasismia kohtaavat joutuvat kestämään jopa päivittäin.

kulttuurinen omiminen ruokakulttuurissa
Onko pannukakku suomalaista?
Miksi kulttuurisesta omimisesta puhuminen ärsyttää valkoista valtaväestön edustajaa?

Kulttuurinen omiminen on aika-ajoin otsikoissa ja myönnän itsekin pohtineeni, miksei halutessaan voi laittaa hiuksiaan rastoille, tehdä räp- musiikkia tai pukea päähänsä komeaa neljäntuulen hattua. Ongelma piilee siinä, että ilmiöiden ja kulttuurien taustoja ei ymmärretä. Tai edes haluta ymmärtää. Vaan valtaväestössä olevat valkoiset olettavat automaattisesti kaiken olevan heitä varten. Koska vuosisatojen ajan myös esi-isämme ovat toimineet niin, riistäen muilta. Onko siis hankala myöntää, että hyväosainen valkoinen länsimaalainen ei voi ottaakkaan kaikesta itselleen kunniaa?

Tunne lienee lähellä jotain sellaista, jossa olen keksinyt mahtavan innovatiivisen keksinnön. Sen toteuttaminen vaatii alkupääomaa, jota itselläni ei vielä ole. Kerron keksinnöstäni varakkaalle tutulleni. Tuttuni alkaa käyttämään innovaatiotani elinkeinonaan kysymättä minulta siihen lupaa. Lisäksi hän ottaa mukisematta kunnian keksinnön erinomaisuudesta itselleen ja tienaa sillä nyt elantonsa. Itse jään nuolemaan näppejäni. Yritän ottaa tuttuuni yhteyttä ja kertoa, että hänen tulisi kertoa kuka keksinnön takana oikeasti on ja kuinka mielestäni itselleni kuuluu osa innovaation tuomista tuotoista. Tuttuni vastaa tylysti tehneensä itse kaiken työn: valmistaneensa keksintöä, käyttäneensä tunteja markkinointiin sekä myyntiin. Hänen mielestään voitot kuuluvat yksinomaan hänelle. Lopuksi hän ilmaisee hämmästyksensä siitä, että ahneena pyrin hyötymään hänen tekemästään työstä. Tuttuani myös tiedostomattaan pelottaa, että hänen asemansa voisi kärsiä.

Esimerkki on hyvin yksiulotteinen, mutta auttoi ainakin itseäni asettumaan paremmin esimerkiksi saamelaisten asemaan. Heidän kulttuuristaan on tehty karikatyyriä matkailun tarpeisiin. Heidän kulttuurillaan tehdään rahaa ja tämä raha valuu helposti yksityisten toimijoiden ja yritysten taskuun, joilla ei ole mitään kytköksiä saamelaisiin. Nyt alan vasta hahmottamaan sitä epäoikeudenmukaisuuden tunnetta, joita kulttuurinen omiminen tuo. Kyse ei ole edes vain rahanarvoisesta keksinnöstä, vaan tavasta ilmentää olemassaoloaan. Pyrkimyksestä tuoda oma ääni tai ihmisarvo kuuluviin. Kyse on kokonaisista kulttuureista ja pyrkimyksestä selviytyä hengissä. Sitten omasta kultturista tai selviytymisestä tehdään kysymättä kauppatavaraa – jonkun toisen toimesta. Juuri tähän keskittyy myös tämän hetkinen keskustelu rap- musiikista suomessa.

Saako toista kulttuuria lainata?

Mutta milloin kulttuurinen lainaaminen sitten on hyväksyttävää? Millon kyseessä on toisen kulttuurin lainaaminen ja milloin kulttuurinen omiminen? Maailma perustuu toisilta oppimiseen ja kulttuurit ovat kautta aikojen fuusioituneet ja ottaneet vaikutteita toisiltaan. Mutta kulttuurit ovat myös kautta aikojen riistäneet toisiltaan häikäilemättömästi. Millä minä esimerkiksi voin hyväksyttää oman samba- harrastukseni? Kuuluisiko kaikkien ihmisten pysyä lestissään ja toteuttaa vain oman kulttuurin sisällä syntyneitä ilmiöitä?

karnevaalisamba Suomessa
Karnevaalisamban juuret eivät ole lainkaan Suomessa eikä valkoisen länsimaalaisen ansiota

En usko senkään olevan vastaus, vaan sekin lienee tyypillinen argumentti heillä, jotka eivät halua antaa kunnioitusta alkuperäistä ideaa kohtaan. Samba ei alkuunkaan ole Suomalaisen kulttuurin tuotosta, vaan sokeriruokoplantaaseilla työskennelleiden mustien orjien kehittämää tanssia ja soittoa, joka kehittyi Brasilialaisissa köyhissä kaupunginosissa, faveloissa, nykyiseen muotoonsa.

Samban historia tuo uskomatonta syvyyttä sille, mitä kaikkea tanssi voi edustaa ja ilmaista. Samba edustaa toivoa ja sisäistä rikkautta tavalla, johon ei pysty itse täysin edes samaistumaan. Silti se antaa itselleni juuri niitä samoja asioita siten, miten voin niitä omasta näkökulmastani kokea. Samba edustaa itselleni länsimaisena valkoisena hyvin koulutettuna naisena vapautta. Vapautta ilmaista itseäni ja naiseuttani. Toivon, että plantaaseilla työskennelleet orjat, jotka osasivat vain haaveilla sellaisesta vapudesta, jollaista minä etuoikeutettuna valkoisena saan nauttia, voivat olla ylpeitä heidän tanssin ja soittonsa edustavan nykypäivänä vapauden kokemista. Samalla olen tietoinen siitä ristiriidasta, millaisena etuoikeuteni lajin harrastajana ilmenee.

Miten rasismi vaikuttaa identiteettiin?

Jos saat vauvasta saakka ymmärtää olevasi toisarvoinen, uskot sen. Rasismi on juuri sitä, että valtaväestön keskuudessa pidetään yllä illuusiota omasta paremmuudesta. Ja jos kuulet sitä lapsesta saakka, uskot senkin. Romanit, saamelaiset ja värilliset kuulevat lapsuudesta saakka olevansa vähemmän. Ja se mistä he kuulevat sen on monesti rivien välistä. Monesti se kuuluu myös sieltä, jossa valta-asetelma vaientaa sorretun oman kapinaäänen. “En ole yhtään vähempää!” jää helposti sanomatta, jos vähättely tulee esimerkiksi pomon tai opettajan suusta. Rivien väli kuuluu asenteista, viittauksista, vitseistä ja yhteiskunnallisten rakenteiden kautta. Ja myös suoraan, kiertelemättä. Joskus jopa vähemmistön edustajat itse pitävät itseään toisarvoisena, sillä he ovat omaksuneet ympäristön viestin osaksi itseään. Ja juuri samasta syystä osa kuvittelee olevansa toista ryhmää arvokkaampi. Hankalinta on, että nämä uskomukset ovat niin syvällä kulttuurisissa rakenteissa, että ne jäävät helposti huomaamatta. Lisäksi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt, ihmiset jotka elävät kehitys- tai liikuntavamman kanssa, eri uskonnon edustajat ja naiset ovat kokeneet ja kokevat syrjintää, joka kumpuaa syvältä rakenteista.

musiikkimaailma ja kulttuurinen lainaaminen
Musiikkimaailma on myös täynnä kulttuurista lainaamista sekä omimista

Siksi väitän, että minä, liberaaliksi feministiksi itseni tituleeraava nainen, olen osa rasistista koneistoa. Minulla on ennakkoluuloja ja etuoikeutta, jota en todellakaan aina tunnista. Uskallan väittää myös, että jokaisen tulisi pohtia omaa osuuttaan rasismissa.

Rasismi, kulttuurinen omiminen ja valkoinen länsimainen etuoikeus ovat vaikeita ja monimutkaisia ilmiöitä. Niiden sisäistäminen vaatii tietoa, avoimuutta sekä kykyä haastaa itseään. Pohdittavaa riittää meillä kaikilla. Toisen kunnioittamisella pääsee kuitenkin jo pitkälle. Miten sinä toimit kohdatessasi rasismia? Miten sinä toimit, jos itse loukkaat toista rasistisella kommentilla? Oletko sinä valmis myöntämään ja työstämään omia ennakkoluulojasi? Milloin on sopivaa lainata toista kulttuuria? Milloin ei?

Jättäkää kommentteja, ajatuksia ja mielipiteitä. Uskalletaan keskustella vaikeistakin asoista. Yhdessä.

Rakkaudella, Julia

Tekstissä käytettyjä lähteitä: https://syrjinta.fi/rasismi, https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/299594/Suvin%20Gradu%20Lopullinen.pdf?sequence=2&isAllowed=y, https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/67726/978-951-44-6964-0.pdf,

Lisää arvojen mukaisesta elämästä blogissani löytyy täältä.

JAA UNELMIA TÄSTÄ:

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *